Let's innovoimaan: strategisten tieteenalojen välistä synergiaa edistettävä!

Nykyään puhutaan paljon Suomen uuden nousun potentiaalisista lähteistä. Kaupallistetut innovaatiot, kuten Nokian matkapuhelimet aikoinaan, olisivatkin niitä mitä parhaimmillaan!

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun KTK-opiskelijat muuttivat hiljattain teekkarien seuraksi Otaniemeen. Tämän ansiosta he voivat helposti verkostoitua toistensa kanssa, parhaimmillaan myös keksiä maailmanluokan bisnesmahdollisuuksia!

Perinteisesti ongelma on ollut siinä, etteivät insinöörit hallitse markkinointia siinä missä stereotyyppinen ekonomi tuskin erottaa resistanssia vääntömomentista. Kyseinen ongelma jäänee kuitenkin historiaan mikäli ristiinopiskelun mahdollisuuksia sekä poikkitieteellisten kurssien määrää ja laatua kohennetaan. Kauppatieteiden sekä teknillisten tieteiden lisäksi Aallossa voi opiskella myös taideteollista alaa, jonka ammattilaiset osaavat täydentää tuote- ja palveluratkaisuja ergonomisilla ja esteettisillä vetovoimatekijöillä. Kyse onkin silkasta synergiasta, jolloin 1+1+1>3.

Mutta hei, noita kaikkia aloja voi opiskella myös meillä Porin yliopistokeskuksessa! Lisäksi täällä voi opiskella humanistisia tieteitä sekä yhteiskuntatieteitä. Maailmankatsomuksen laajentamisesta on tuskin koskaan haittaa, oma tieteenala kun ei välttämättä ihan kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin näkökulmia tarjoa..

Humanististen tieteiden julkisrahoitteista koulutusta ja tutkimusta priorisoitava

Me suomalaiset elämme kovia aikoja, ainakin taloudellisessa mielessä. Hallitus onkin onneksi ryhtynyt sopeutustoimiin, varsinkin opetus- ja kuttuuriministeriön hallinnonalan saralla.

Kehityskulku vaikuttaa positiiviselta kun pienemmillä summilla tavoitellaan suurempaa hyötyä. Tuhlailu on kuitenkin supistettava minimiin, sitä kun on yhä havaittavissa, ainakin humanististen tieteiden saralla.

Humanististen tieteiden koulutuksen ja tutkimuksen julkinen rahoittaminen tarvitsisi tarkkaa priorisointia: olisi erittäin tärkeää miettiä, minkä tieteenhaarojen koulutusta ja tutkimusta on järkevää rahoittaa veronmaksajien piikkiin, puhumattakaan siitä mitä ei pitäisi, ainakaan nykyisessä mittakaavassa.

Maailman globalisoituessa kielet ovat erittäin tärkeitä: tulkkeja sekä kieltenopettajia tarvitaan aina. Myös Suomen historian ja kulttuurin tutkimus on tärkeää: kukapa tutkisi suomalaisuuden syvintä olemusta, ellemme me suomalaiset sitä itse tekisi. Toisaalta Suomessa opetetaan sellaisia humanistisia tieteenhaaroja, joiden asiantuntijoille ei työmarkkinoilla löydy kysyntää. Onko kenenkään kouluttaminen kortistoon yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevää?

Kaiken lisäksi monia humanistisia tieteitä tutkitaan maailmalla aivan tarpeeksi: egyptologiaa Kairon yliopistossa ja australialaisten aboriginaalien antropologiaa Sydneyn yliopistossa, siinä missä angloamerikkalaista folkloristiikkaa Yalessa ja Cambridgessa!

PS. Aivan lopuksi haluan korostaa, ettei minulla henkilökohtaisesti ole mitään humanisteja vastaan, ovathan kaikki tuntemani humanistit mukavia ja sivistyneitä ihmisiä.

Opiskelijat, palkansaajajärjestöt ja leipomattoman kakun himo

Suomalainen opiskelija lienee onneton yksilö kun veronmaksajien leipomasta kakusta saatava pala uhkaa pienentyä. Siksi kyseiseen viiteryhmään kuuluvat mielenosoittajat ovatkin olleet tuttu näky Helsingin katukuvassa, esimerkiksi keväisten hallitusneuvottelujen aikana: viskotuista munista tahriintuneet arvokiinteistöjen seinät saivat toimia sijaiskärsijöinä eräiden opiskelijoiden mielipahan johdosta. Kaiken lisäksi kyseisen viiteryhmän toimesta on sabotoitu akateemisia avajaisseremonioita sellaisella käytöksellä, jota yliopistossa, sivistyksen ytimessä, en olisi osannut kuvitella tapahtuvan.
En hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää, miksi nämä "älyköt" jaksavat kitistä saavutettujen etujen kosmeettisista supistuksista kun taloudelliset reaaliteetit otetaan huomioon. Valtiontalouden kakusta kun ei jaettavaa riitä: rahaa ei ole. Piste.


Kirjoitushetkellä olen toki itsekin opiskelija, ylioppilaskunnan jäseneksi kenties varsin nihilistinen sellainen: minun puolestani opintorahasta olisi voitu leikata kymppi jos toinenkin, varsinkin mikäli se olisi kompensoitu opintolainatakauksen korotuksella. Opiskelijana olen pikemminkin huolestunut siitä, onko Suomi nykyistä paremmassa kunnossa kun valmistumisesta tulee ajankohtaista.


Tuskin on, ainakaan mikäli se ammattiyhdistysliikkeestä on kiinni. On suorastaan brutaalia, miten yhdestä korttelista käsin voidaan koko yhteiskunta ajaa absoluuttiseen sekasortoon: mikäli yleislakko iskee, palveluiden ja tuotteiden; tuotanto- ja kulutushyödykkeiden saatavuus jää lakon ajaksi historiaan. Niin käy myös kansalaisten ansiotuloille. Monille yrityksille tämä ei ole ongelma, sillä ne voivat vilahtaa Viroon, halutessaan pidemmällekin. Kyseinen kauhukenaario herättääkin pohdintoja palkansaajajärjestöjen johtajien ja tavallisten rivijäsenten intressien yhteneväisyydestä..


PS. Kuvitellaan lopuksi, että Hakaniemessä PAMahtaa SYL:n empaattisen patetian säestyksellä. Mikäli näin pääsee käymään, lupaan hyvällä omallatunnolla ryhtyä rikkuriksi!

Välimeren risteilyllä

Suomalainen Matti, ruotsalainen Göran ja tanskalainen Rasmus olivat lähteneet Välimeren risteilylle. Laivan pubissa Carlsbergia kaataessaan he huomasivat viereisessä pöydässä siemailtavan viiniä. Viiniä lipittivät espanjalainen Jose, italialainen Luigi sekä kreikkalainen Giorgios. Tämän huomattuaan Matti, Göran ja Rasmus tuumasivat oluen olevan tosimiesten juoma ja että tuollaisia tissuttelijoita pitäisi takoa turpiin oikein olan takaa! Tyypillisenä suomalaisena miehenä Matti kääräisikin hihansa ja lähti kohti naapuripöytää perkelettä äänekkäästi manaten. Humalaisen hilpeät eteläeurooppalaiset pelästyivät ja alkoivat liki kuorossa huutaa Göranille ja Rasmukselle: "apua, viekää ystävänne pois! Me toki maksaisimme siitä elleivät maksuhäiriömerkinnät tekisi elämästämme helvettiä". Siihenpä Göran ovelana skandina kysyi että mitenkäs teillä on varaa loistoristeilyyn jos kerta raha-asianne ovat noin kuralla? Jokainen viinintissuttelija vaikeni kuin muuri. Selkäpiitä karmiva hiljaisuus päättyi Luigin letkautukseen: "mitäs pojat sanotte jos jäätäisiin Palermossa maihin, tuli näet juuri mieleen että Sisilian serkut vois vipata tonnin jos toisenkin."

Pakkoruåtsi on pahasta

On pöyristyttävän absurdia että jokaisen Suomen kansalaisen on opiskeltava niin paljon ruotsia, useimmiten niin turhaan. Entäpä kuinka paljon pakkofinskaa suomenruotsalaiset joutuvat opiskelemaan tyyliin jossain Jakobstads gymnasiumissa (finskaksi Pietarsaaren ruotsinkielisessä lukiossa)? Tähän kysymykseen en vastausta tiedä ja se olisikin äärimmäisen mielenkiintoinen. Mielenkiintoista on myös se että suomenruotsalaiset lienevät kiistatta maamme korkeimmin koulutettu väestönosa. Eikös heidän siis fiksuina ihmisinä pitäisi tajuta ettei pakkoruotsi ole suomalaisen yhteiskunnan etu? Esimerkiksi jos pelkästään Etelä-ja Pohjois-Karjalan maakunnissa pakkoruotsi vaihdettaisiin pakkovenäjään niin sillähän olisi niin suorassa kuin epäsuorassakin mielessä päätähuimaavat vaikutukset Venäjän ja Suomen väliseen palveluiden, tavaroiden ja vuorovaikutuksen liikkuvuuteen; Suomen ja Venäjän suhteet paranisivat merkittävästi!
 Edellinen lause miellettäköön visioksi siitä mitä tapahtuisi jos lukion valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan saataisiin kielten valinnanvapaus: jokainen lukio-opiskelija saisi valita haluaako lukea ne viisi pakollista (tällä hetkellä pakkåruotsille varattua) kurssia esimerkiksi espanjaa, ranskaa, saksaa, venäjää vai vaikkapa vapaaehtoista ruotsia.
 Henkilökohtaisesti pidän naapurimaastamme paljon ja ruotsiakin puhun mielelläni. Lukioaikoina tosin motivaatio ruotsin kielen opiskeluun oli äärettömän alhaalla, juurikin periaatteellisista syistä. Ilman pakkoruotsia saattaisinkin nyt osata sujuvaa espanjaa tai venäjää!
 Kokoomuksen nuorten liiton tulevaisuusohjelmassa linjataan että "toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta oppiaineena luovutaan ja siirrytään järjestelmään, jossa jokaisen
oppilaan on opiskeltava oman äidinkielensä lisäksi kahta itselleen vierasta kieltä". Puolueohjelmaan ei kuitenkaan kyseistä linjausta olla saatu, johtuen lähinnä puoluejohdon jääräpäisyydestä.
 Suomi ei suotta ole maailman paras maa muttei myöskään automaattisesti. Entistä monipuolisempi kielitaito vahvistaisikin kansakuntamme asemaa tässä kiihtyvään tahtiin globalisoituvassa maailmassa!

Julkaistu Itä-Hämeessä 24.7.2012

Hevosenkenkä politologisessa kontekstissa

Jytky tuli, jytky suli. Vai sulaako? Riippuu mistä roikkuu. Tällä hetkellä kokoomuksen puoluekokouksessa tapahtunut sisäinen voitto meille nuorille oikeistolaisille ainakin kuumottaa enemmän tai vähemmän ulkopuolista enemmistöä Suomen puoluepoliittisella kartalla. Perustelulle äskeiseen väitteeseen riittänee jo pelkästään se, että lukuisten kyselytutkimusten mukaan kokoomus voittaisi kunnallisvaalit jos ne pidettäisiin nyt ja heti. Mutta toisaalta, ylpeys käy lankeemuksen edellä ja kampanjoinnin aamunkoitto vasta sarastaa. Työnsarkaa siis riittää!

 Mutta mitenkäs se hevosenkenkä tuohon liittyy? Politologisessa kontekstissa ei yhtään mitenkään! Sen sijaan tämä liittyy:

 

Wikipedian mukaan "hevosenkenkäteoria on politiikan tutkimuksen teoria, jonka mukaan oikeisto ja vasemmisto eivät ole lineaarisen janan vastakohtia, vaan niiden äärisuuntaukset lähestyvät toisiaan hevosenkengän muotoisessa kaaressa."

 

Kommunistit ja fasistit ovat siis toisiaan ideologisesti suuhteellisen lähellä eli hevosenkengän kärjet yhdessä muodostavat vastakkaisen kokonaisuuden maltillisille variaatioilleen. Kyseistä teoriaa voi soveltaa myös käytännössä: Wille Rydmanilta kun toimittaja kysyi miksei hän kuulu äärioikeistoon joidenkin äärimmäisen oikeiksi tulkittavissa olevien mielipiteidensä vuoksi, veti hän hihastaan hevosenkenkäkortin! Kätevä ja käytännöllinen työkalu siis muun muassa tyhmiä kyseleviä toimittajia vastaan.  Mielenkiintoista teoriaa soveltavat jopa vasemmistonuoret jotka erään tuntemani jäsenen mukaan vastustavat kommunismia (tai eivät ainakaan kannata sitä julkisesti).