Maksajat vaikuttamaan verojensa käyttämiseen

Maamme hallitus sai hiljattain budjettiriihensä päätökseen. Kuten arvata saattoi, riihessä tehdyt päätökset jakoivat mielipiteitä. Minun mielestäni finanssipolitiikka kaipaisi täysin uudenlaisia käytäntöjä.

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Yksi tosiasia on se, että Suomi on verohelvetti. Kokonaisveroasteemme onkin yksi maailman korkeimpia. Veronalennusten toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa, koska julkisia menoja ei uskalleta leikata vaikka valtion talousarviossa potentiaalisia vaihtoehtoja yllin kyllin riittäisi. Veronalennusten rahoittaminen valtionvelalla ei puolestaan olisi järkevää. On kuitenkin olemassa keino, jonka avulla valtiovalta voisi kohdella maamme ahkeria veronmaksajia paremmin (tai ainakin vähemmän huonosti).

Kyseinen keino olisi ottaa käyttöön "x-vero-osuus". Nimitys tulee siitä, että jokainen kansalainen saisi kohdistaa maksamistaan ansiotuloveroista x prosenttia haluamaansa käyttökohteeseen: kulttuuriin, infrastruktuuriin, maanpuolustukseen, nuorisopsykiatriaan, varhaiskasvatukseen, sisäiseen turvallisuuteen tai johonkin muuhun valtion talousarvion osa-alueeseen. X-vero-osuus olisikin erinomainen keino edistää suoraa demokratiaa, vieläpä kenties mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

X-vero-osuuden käyttöönotto edellyttäisi muutoksia valtion talousarvioon, jostakin kun olisi siirrettävä määrärahoja vero-osuuksien uudelleenkohdistamiseen. Mielestäni kaikista budjetin osa-alueista voitaisiin juustohöylätä tasapuolisesti määrärahoja sen verran, että jokaiselle kansalaiselle riittäisi maksamistaan ansiotuloveroista x prosenttia kohdistettavaa. X voisi olla muutaman prosentin luokkaa, ensisalkuun alle prosentinkin osuus voisi kokeilun vuoksi olla riittävä. Käytännön toimeenpanon aikataulu voisi olla sellainen, että käyttöönottoa edeltävän vuoden verotietojen perusteella selvitettäisiin osuuksien rahamäärä, joka juustohöylättäisiin kansalaisten uudelleen kohdistettavaksi seuraavana vuonna. Kansalaisten mieltymykset voitaisiin selvittää veroilmoituksen yhteydessä. Veroilmoituksen liitteenä olevassa kyselyssä kansalainen rastittaisi haluamansa ministeriön hallinnonalan, jonka alla olisi pienempiä osa-alueita: esimerkiksi koulutukseen osuutensa kohdistava kansalainen rastittaisi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan sekä halutessaan vielä tarkemman käyttökohteen kuten peruskoulutuksen, toisen asteen koulutuksen tai korkeakoulutuksen. Kenenkään ei kuitenkaan olisi pakko rastittaa mitään, jolloin kansalainen voisi delegoida osuutensa kohdentamisen poliitikoille.

Mielestäni olisi äärimmäisen reilua, että ahkerat, töitä tekevät kansalaiset saisivat vaikuttaa heiltä kerättyjen verojen käyttöön nykyistä enemmän. Olisi myös varsin kannustavaa, että ahkeruus palkittaisiin mahdollisuuksilla vaikuttaa. Samalla verojärjestelmässä päästäisiin hyödyntämään markkinamekanismia, jolloin suositut käyttökohteet saisivat enemmän julkista rahoitusta, siinä missä vähemmän tärkeiksi koettujen kohteiden määrärahat supistuisivat. Kansan tahto toteutuisi entistä paremmin kun rivikansalaisten ja poliitikkojen välinen informaation epäsymmetria vähenisi. Iloiset veronmaksajat hymyilisivät entistä leveämmin, siinä missä vihaisten veronmaksajien inho verokarhua kohtaan laantuisi.

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 18.4.2018

Perintöveron perintää kohtuullistettava

Perintövero puhuttaa jälleen. Koska suhtaudun skeptisesti sen lakkauttamisen realistisuuteen, olen laatinut varasuunnitelman, jolla perintöverotuksen lieveilmiöitä voitaisiin eliminoida edes hiukan.

Aika ajoin uutisoidaan tapauksista, joisssa verottaja on yrittänyt periä perintöveroa vaikeasti rahaksi muutettavista asioista kuten kiinteistöistä. Koska kiinteistön myynti on toisinaan hidasta ja perintöveron maksuaikataulu joustamaton, on tällaisen epälikvidin perinnön perijällä suuri riski joutua taloudellisiin vaikeuksiin.

Menetettyään luottotiedot, yksilön mahdollisuudet työllistymisen, asunnon saamisen sekä eräiden oikeustoimien tekemisen kannalta vaikeutuvat huomattavasti, jolloin elämänlaatu kärsii. Samalla valtiolta jäävät yksilön potentiaaliset kulutus- ja ansiotuloverot saamatta. Tämä verottajan harjoittama joustamaton ja epäinhimillinen perintäkäytäntö onkin äärettömän härskiä! Ja koska se ei palvele yhteiskunnan kokonaisetua, on kyse suorastaan lose-lose-tilanteesta.

Perintöveron perintä olisi tällaisissa tilanteissa muutettava kohtuulliseksi siten, ettei yksilölle koituisi huomattavaa haittaa. Epälikvidin perinnön saajalla olisi oltava mahdollisuus sopia verottajan kanssa yksilön elämäntilanteen mukainen maksusuunnitelma. Vaihtoehtoisesti verottaja voisi pantata epälikvidin perinnön siihen asti kunnes perintö on realisoitu tai vero muuten maksettu.

PS. Omasta mielestäni perintövero pitäisi kokonaan lakkauttaa. Tämä kuitenkin edellyttäisi ratkaisua sen suhteen, miten verokertymän supistuminen kompensoitaisiin. Vaihtoehtoja ovat valtionvelan kasvattaminen, muiden verojen korotukset, veropohjan laajentaminen sekä julkisten menojen leikkaaminen. Kolmeen ensimmäiseen suhtaudun äärimmäisen kriittisesti. Menoleikkaukset olisivat puolestaan potentiaalinen vaihtoehto, varsinkin siksi, että tiedän hyvän kohteen: turhia yritystukia olisi ehdottomasti karsittava. Mielestäni ei ole järkevää maksaa tukiaisia suuryrityksille, jotka tekevät muutenkin suuria voittoja; kyseesssähän on perusteeton tulonsiirto veronmaksajilta omistajille..

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 28.3.2018