perjantai 20. heinäkuuta 2012

Pakkoruåtsi on pahasta

On pöyristyttävän absurdia että jokaisen Suomen kansalaisen on opiskeltava niin paljon ruotsia, useimmiten niin turhaan. Entäpä kuinka paljon pakkofinskaa suomenruotsalaiset joutuvat opiskelemaan tyyliin jossain Jakobstads gymnasiumissa (finskaksi Pietarsaaren ruotsinkielisessä lukiossa)? Tähän kysymykseen en vastausta tiedä ja se olisikin äärimmäisen mielenkiintoinen. Mielenkiintoista on myös se että suomenruotsalaiset lienevät kiistatta maamme korkeimmin koulutettu väestönosa. Eikös heidän siis fiksuina ihmisinä pitäisi tajuta ettei pakkoruotsi ole suomalaisen yhteiskunnan etu? Esimerkiksi jos pelkästään Etelä-ja Pohjois-Karjalan maakunnissa pakkoruotsi vaihdettaisiin pakkovenäjään niin sillähän olisi niin suorassa kuin epäsuorassakin mielessä päätähuimaavat vaikutukset Venäjän ja Suomen väliseen palveluiden, tavaroiden ja vuorovaikutuksen liikkuvuuteen; Suomen ja Venäjän suhteet paranisivat merkittävästi!
 Edellinen lause miellettäköön visioksi siitä mitä tapahtuisi jos lukion valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan saataisiin kielten valinnanvapaus: jokainen lukio-opiskelija saisi valita haluaako lukea ne viisi pakollista (tällä hetkellä pakkåruotsille varattua) kurssia esimerkiksi espanjaa, ranskaa, saksaa, venäjää vai vaikkapa vapaaehtoista ruotsia.
 Henkilökohtaisesti pidän naapurimaastamme paljon ja ruotsiakin puhun mielelläni. Lukioaikoina tosin motivaatio ruotsin kielen opiskeluun oli äärettömän alhaalla, juurikin periaatteellisista syistä. Ilman pakkoruotsia saattaisinkin nyt osata sujuvaa espanjaa tai venäjää!
 Kokoomuksen nuorten liiton tulevaisuusohjelmassa linjataan että "toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta oppiaineena luovutaan ja siirrytään järjestelmään, jossa jokaisen
oppilaan on opiskeltava oman äidinkielensä lisäksi kahta itselleen vierasta kieltä". Puolueohjelmaan ei kuitenkaan kyseistä linjausta olla saatu, johtuen lähinnä puoluejohdon jääräpäisyydestä.
 Suomi ei suotta ole maailman paras maa muttei myöskään automaattisesti. Entistä monipuolisempi kielitaito vahvistaisikin kansakuntamme asemaa tässä kiihtyvään tahtiin globalisoituvassa maailmassa!

Julkaistu Itä-Hämeessä 24.7.2012

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Hevosenkenkä politologisessa kontekstissa

Jytky tuli, jytky suli. Vai sulaako? Riippuu mistä roikkuu. Tällä hetkellä kokoomuksen puoluekokouksessa tapahtunut sisäinen voitto meille nuorille oikeistolaisille ainakin kuumottaa enemmän tai vähemmän ulkopuolista enemmistöä Suomen puoluepoliittisella kartalla. Perustelulle äskeiseen väitteeseen riittänee jo pelkästään se, että lukuisten kyselytutkimusten mukaan kokoomus voittaisi kunnallisvaalit jos ne pidettäisiin nyt ja heti. Mutta toisaalta, ylpeys käy lankeemuksen edellä ja kampanjoinnin aamunkoitto vasta sarastaa. Työnsarkaa siis riittää!

 Mutta mitenkäs se hevosenkenkä tuohon liittyy? Politologisessa kontekstissa ei yhtään mitenkään! Sen sijaan tämä liittyy:
 
Wikipedian mukaan "hevosenkenkäteoria on politiikan tutkimuksen teoria, jonka mukaan oikeisto ja vasemmisto eivät ole lineaarisen janan vastakohtia, vaan niiden äärisuuntaukset lähestyvät toisiaan hevosenkengän muotoisessa kaaressa."
Kommunistit ja fasistit ovat siis toisiaan ideologisesti suuhteellisen lähellä eli hevosenkengän kärjet yhdessä muodostavat vastakkaisen kokonaisuuden maltillisille variaatioilleen. Kyseistä teoriaa voi soveltaa myös käytännössä: Wille Rydmanilta kun toimittaja kysyi miksei hän kuulu äärioikeistoon joidenkin äärimmäisen oikeiksi tulkittavissa olevien mielipiteidensä vuoksi, veti hän hihastaan hevosenkenkäkortin! Kätevä ja käytännöllinen työkalu siis muun muassa tyhmiä kyseleviä toimittajia vastaan.  Mielenkiintoista teoriaa soveltavat jopa vasemmistonuoret jotka erään tuntemani jäsenen mukaan vastustavat kommunismia (tai eivät ainakaan kannata sitä julkisesti).