keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Hevosenkenkä politologisessa kontekstissa

Jytky tuli, jytky suli. Vai sulaako? Riippuu mistä roikkuu. Tällä hetkellä kokoomuksen puoluekokouksessa tapahtunut sisäinen voitto meille nuorille oikeistolaisille ainakin kuumottaa enemmän tai vähemmän ulkopuolista enemmistöä Suomen puoluepoliittisella kartalla. Perustelulle äskeiseen väitteeseen riittänee jo pelkästään se, että lukuisten kyselytutkimusten mukaan kokoomus voittaisi kunnallisvaalit jos ne pidettäisiin nyt ja heti. Mutta toisaalta, ylpeys käy lankeemuksen edellä ja kampanjoinnin aamunkoitto vasta sarastaa. Työnsarkaa siis riittää!

 Mutta mitenkäs se hevosenkenkä tuohon liittyy? Politologisessa kontekstissa ei yhtään mitenkään! Sen sijaan tämä liittyy:
 
Wikipedian mukaan "hevosenkenkäteoria on politiikan tutkimuksen teoria, jonka mukaan oikeisto ja vasemmisto eivät ole lineaarisen janan vastakohtia, vaan niiden äärisuuntaukset lähestyvät toisiaan hevosenkengän muotoisessa kaaressa."
Kommunistit ja fasistit ovat siis toisiaan ideologisesti suuhteellisen lähellä eli hevosenkengän kärjet yhdessä muodostavat vastakkaisen kokonaisuuden maltillisille variaatioilleen. Kyseistä teoriaa voi soveltaa myös käytännössä: Wille Rydmanilta kun toimittaja kysyi miksei hän kuulu äärioikeistoon joidenkin äärimmäisen oikeiksi tulkittavissa olevien mielipiteidensä vuoksi, veti hän hihastaan hevosenkenkäkortin! Kätevä ja käytännöllinen työkalu siis muun muassa tyhmiä kyseleviä toimittajia vastaan.  Mielenkiintoista teoriaa soveltavat jopa vasemmistonuoret jotka erään tuntemani jäsenen mukaan vastustavat kommunismia (tai eivät ainakaan kannata sitä julkisesti).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti