maailman vihatuimmat ammatit, osa kaksi: poliitikko

Poliitikot lupaavat vaaleissa kaikkea kivaa ja sen jälkeen soittavat suitaan Arkadianmäellä saamatta mitään aikaan. Sen jälkeen äänestäjät kimpaantuvat ja syyttävät kaikesta mahdollisesta poliitikkoja. Sekin on aivan hirveää että poliitikot tekevät maakuntamatkoja veronmaksajien piikkiin, puhumattakaan siitä että he vaivautuvat kuuntelemaan epäonnisten ihmisten avautumista: kun poliitikko saapuu kotikonnuilleen, tulevat vihaiset äänestäjät haukkumaan hänet pystyyn tyyliin siitä että "meidän pennut ei saa päivähoitoa kellon ympäri vaikka mä ja mun muija maksetaan niin saakelisti veroja". Toisin sanoen, kaikki maailman ongelmat ovat automaattisesti poliitikkojen syytä.

Maailman vihatuimmat ammatit osa yksi: suoramyyjä

Pölynimuri, murtohälytin, pesuaine... Oli tavara mikä tahansa, helppoheikit ovat paitsi ärsyttäviä, ilmeisesti myös tyhmiä: myyväthän he lähes poikkeuksetta semmoista tavaraa mitä kaikilla jo on ja mitä kukaan ei siksi tarvitse. He kiertävät ovelta ovelle ja jos joku sattuu ostamaan sen "maailman parhaan" tuotteen niin provisio riittää just ja just tyyliin johkin kuivuneeseen juustosämpylään. Kun helppoheikki raportoi pomolle että sai myytyä muutaman selän raaputtimen tai vastaavan elintärkeän tavaran niin pomo haukkuu helppoheikin pystyyn kun ei saanut yhtään enempää myytyä ja uhkaa taas kerran potkuilla. Pomon toiseksi yleisin asia helppoheikille on että se helppoheikin myymä "maailman tärkein ja historian lyömättömin rikkalapio" tulee tyytymättömältä asiakkaalta takaisin ja helppoheikiltä jääkin sitten provisio saamatta (ja juustosämpylä syömättä). Kyseinen ammatti onkin monen helppoheikinkin mielestä ärsyttävä ja hevosmiesten tietotoimiston laatiman gallupin mukaan helppoheikit ovatkin itsemurhatilastojen kärkikastia.

Välimeren risteilyllä

Suomalainen Matti, ruotsalainen Göran ja tanskalainen Rasmus olivat lähteneet Välimeren risteilylle. Laivan pubissa Carlsbergia kaataessaan he huomasivat viereisessä pöydässä siemailtavan viiniä. Viiniä lipittivät espanjalainen Jose, italialainen Luigi sekä kreikkalainen Giorgios. Tämän huomattuaan Matti, Göran ja Rasmus tuumasivat oluen olevan tosimiesten juoma ja että tuollaisia tissuttelijoita pitäisi takoa turpiin oikein olan takaa! Tyypillisenä suomalaisena miehenä Matti kääräisikin hihansa ja lähti kohti naapuripöytää perkelettä äänekkäästi manaten. Humalaisen hilpeät eteläeurooppalaiset pelästyivät ja alkoivat liki kuorossa huutaa Göranille ja Rasmukselle: "apua, viekää ystävänne pois! Me toki maksaisimme siitä elleivät maksuhäiriömerkinnät tekisi elämästämme helvettiä". Siihenpä Göran ovelana skandina kysyi että mitenkäs teillä on varaa loistoristeilyyn jos kerta raha-asianne ovat noin kuralla? Jokainen viinintissuttelija vaikeni kuin muuri. Selkäpiitä karmiva hiljaisuus päättyi Luigin letkautukseen: "mitäs pojat sanotte jos jäätäisiin Palermossa maihin, tuli näet juuri mieleen että Sisilian serkut vois vipata tonnin jos toisenkin."

Pakkoruåtsi on pahasta

On pöyristyttävän absurdia että jokaisen Suomen kansalaisen on opiskeltava niin paljon ruotsia, useimmiten niin turhaan. Entäpä kuinka paljon pakkofinskaa suomenruotsalaiset joutuvat opiskelemaan tyyliin jossain Jakobstads gymnasiumissa (finskaksi Pietarsaaren ruotsinkielisessä lukiossa)? Tähän kysymykseen en vastausta tiedä ja se olisikin äärimmäisen mielenkiintoinen. Mielenkiintoista on myös se että suomenruotsalaiset lienevät kiistatta maamme korkeimmin koulutettu väestönosa. Eikös heidän siis fiksuina ihmisinä pitäisi tajuta ettei pakkoruotsi ole suomalaisen yhteiskunnan etu? Esimerkiksi jos pelkästään Etelä-ja Pohjois-Karjalan maakunnissa pakkoruotsi vaihdettaisiin pakkovenäjään niin sillähän olisi niin suorassa kuin epäsuorassakin mielessä päätähuimaavat vaikutukset Venäjän ja Suomen väliseen palveluiden, tavaroiden ja vuorovaikutuksen liikkuvuuteen; Suomen ja Venäjän suhteet paranisivat merkittävästi!
 Edellinen lause miellettäköön visioksi siitä mitä tapahtuisi jos lukion valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan saataisiin kielten valinnanvapaus: jokainen lukio-opiskelija saisi valita haluaako lukea ne viisi pakollista (tällä hetkellä pakkåruotsille varattua) kurssia esimerkiksi espanjaa, ranskaa, saksaa, venäjää vai vaikkapa vapaaehtoista ruotsia.
 Henkilökohtaisesti pidän naapurimaastamme paljon ja ruotsiakin puhun mielelläni. Lukioaikoina tosin motivaatio ruotsin kielen opiskeluun oli äärettömän alhaalla, juurikin periaatteellisista syistä. Ilman pakkoruotsia saattaisinkin nyt osata sujuvaa espanjaa tai venäjää!
 Kokoomuksen nuorten liiton tulevaisuusohjelmassa linjataan että "toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta oppiaineena luovutaan ja siirrytään järjestelmään, jossa jokaisen
oppilaan on opiskeltava oman äidinkielensä lisäksi kahta itselleen vierasta kieltä". Puolueohjelmaan ei kuitenkaan kyseistä linjausta olla saatu, johtuen lähinnä puoluejohdon jääräpäisyydestä.
 Suomi ei suotta ole maailman paras maa muttei myöskään automaattisesti. Entistä monipuolisempi kielitaito vahvistaisikin kansakuntamme asemaa tässä kiihtyvään tahtiin globalisoituvassa maailmassa!

Julkaistu Itä-Hämeessä 24.7.2012

Hevosenkenkä politologisessa kontekstissa

Jytky tuli, jytky suli. Vai sulaako? Riippuu mistä roikkuu. Tällä hetkellä kokoomuksen puoluekokouksessa tapahtunut sisäinen voitto meille nuorille oikeistolaisille ainakin kuumottaa enemmän tai vähemmän ulkopuolista enemmistöä Suomen puoluepoliittisella kartalla. Perustelulle äskeiseen väitteeseen riittänee jo pelkästään se, että lukuisten kyselytutkimusten mukaan kokoomus voittaisi kunnallisvaalit jos ne pidettäisiin nyt ja heti. Mutta toisaalta, ylpeys käy lankeemuksen edellä ja kampanjoinnin aamunkoitto vasta sarastaa. Työnsarkaa siis riittää!

 Mutta mitenkäs se hevosenkenkä tuohon liittyy? Politologisessa kontekstissa ei yhtään mitenkään! Sen sijaan tämä liittyy:
 
Wikipedian mukaan "hevosenkenkäteoria on politiikan tutkimuksen teoria, jonka mukaan oikeisto ja vasemmisto eivät ole lineaarisen janan vastakohtia, vaan niiden äärisuuntaukset lähestyvät toisiaan hevosenkengän muotoisessa kaaressa."

Kommunistit ja fasistit ovat siis toisiaan ideologisesti suuhteellisen lähellä eli hevosenkengän kärjet yhdessä muodostavat vastakkaisen kokonaisuuden maltillisille variaatioilleen. Kyseistä teoriaa voi soveltaa myös käytännössä: Wille Rydmanilta kun toimittaja kysyi miksei hän kuulu äärioikeistoon joidenkin äärimmäisen oikeiksi tulkittavissa olevien mielipiteidensä vuoksi, veti hän hihastaan hevosenkenkäkortin! Kätevä ja käytännöllinen työkalu siis muun muassa tyhmiä kyseleviä toimittajia vastaan.  Mielenkiintoista teoriaa soveltavat jopa vasemmistonuoret jotka erään tuntemani jäsenen mukaan vastustavat kommunismia (tai eivät ainakaan kannata sitä julkisesti).