Lisää taloustietämystä päätöksentekoon

Lahden kaupunginvaltuuston päätös veronkorotuksista saattoi perustua taloudellisten vaikutusten puutteelliseen analysointiin. Valtuuston viimeisimmässä kokouksessa Pekka Komu (Sd) vähätteli harhaanjohtavasti veronkorotusten haittavaikutuksia sillä perusteella, että lisää maksettavaa yksittäiselle veronmaksajalle tulee tuloveron korotuksesta vain kymmenen euroa ja kiinteistöveron korotuksesta muutamia euroja. Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Rami Lehto (Ps) ottikin osuvasti esille lahtelaisten ostovoiman heikentymisen epäsuorat haittavaikutukset koko aluetalouteen. Lehdon kommentti oli taloustieteen lainalaisuuksien kannalta totuudenmukainen huomio: taloustieteen termein ilmaistuna veronkorotuksista seuraa aina syrjäytysvaikutus eli yksityisen kysynnän supistuminen. Syrjäytysvaikutuksen seurauksena kokonaistuotanto saattaa laskea ja työttömyys lisääntyä entisestään (olettaen, että julkinen sektori on yksityistä sektoria tehottomampi, kuten usein on).

Seurausten yksityiskohtaisempi arviointi edellyttäisi ekonomistin laskelmia. Taloustiede ei kuitenkaan ole luonnontiede, joten seurausten (pro)sentin tarkka ennustaminen on käytännössä mahdotonta. Ennusteen laskemisessa käytettäviä menetelmiä on periaatteessa yhtä monta kuin samaa tapausta kuvaavan ennusteen laatineita ekonomisteja. Usean ennusteen keskiarvo on tavallisesti suuntaa antava ja siksi myös varsin luotettava väline taloudellisen kehityksen arviointiin.

Taloudellisessa päätöksenteossa olisikin hyödynnettävä enemmän taloustieteilijöiden tietämystä kuten julkis-, ympäristö- ja kaupunkitaloustieteellisiä näkemyksiä; samalla tavalla kuin talouspolitiikan arviointineuvoston ja valtiovarainministeriön suhdanneosaston mikro- ja makrotaloustieteellisiä näkemyksiä hyödynnetään valtakunnan tason päätöksenteossa.

Kyseinen kaupunginvaltuuston kokous oli ensimmäinen, jonka katsoin. Koska yksittäinen kokous on vasta pintaraapaisu lahtelaisen päätöksenteon todellisuuteen, olen erittäin huolissani, mikäli tämä taloustietämyksen puute on lahtelaisessa paikallispolitiikassa yleinen ilmiö. Mutta toisaalta, mitäpä olisivat risut ilman ruusuja ja ruiskukkia: eduskunnan täysistuntoihin verrattuna keskustelu oli johdonmukaista sekä asiapitoista. Puheenvuorot olivat mielenkiintoisia, koska niiden perustelut olivat omiaan laajentamaan ymmärrystä eri valtuustoryhmien intresseistä. Oikeastaan tämä koko kirjoitus perustuu valtuuston kokouksen synnyttämään inspiraatioon!

Kuka tahansa voi halutessaan oppia taloustieteen perusteet. Talousasioiden hallinnasta olisi päätöksenteossa valtavasti hyötyä, koska päätökset perustuisivat entistä enemmän tieteelliseen tietoon epämääräisen mutu-tuntuman sijaan. Niille, jotka vierastavat teoreettisia oppikirjoja, suosittelen Heikki Pursiaisen kansantajuista uutuuskirjaa Paska Suomi, joka kertoo hyvinvointiyhteiskuntamme taloudellisista epäkohdista sekä siitä, miten asioita voitaisiin tehdä paremmin. Kirjoittajan mukaan Suomi on paska maa ainoastaan siihen nähden, mitä se voisi parhaimmillaan olla. Mutta sillähän tavalla Lahti on kuin Suomi pienoiskoossa!

Lahteen tulevasta LUT-yliopiston yksiköstä voisi tässäkin tapauksessa olla suurta hyötyä: sen mukanaan tuomien taloustieteilijöiden tuki kaupungin päätöksentekoon voisi olla verraton tapa tehdä yhteistyötä! Lahden talousalue tarjoaisi tutkijoille mielenkiintoisen aluetaloustieteellisen tutkimuskohteen, siinä missä tutkimustulokset sekä päättäjien taloustieteellinen konsultointi olisivat omiaan luomaan perustan paremmalle paikallispolitiikalle. Kyse olisi suorastaan win-win-tilanteesta, josta hyötyisivät kaikki!

Kaupunginvaltuuston kokouksessa ilmeni huoli Lahden heikosta vetovoimasta ihmisten ja yritysten suhteen. Osaavaa työvoimaa tarvitaan lisää ja sitä on myös tulossa, sillä itse ainakin aion muuttaa Lahteen heti kauppatieteiden maisteriksi valmistuttuani. Mikäli Lahden vetovoima kehittyy suotuisasti esimerkiksi edellä ehdottamillani keinoilla, saattaa Lahteen muuttaa tulevaisuudessa myös monia muita!

Johannes Mäkilä

KTK

tuleva lahtelainen

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 17.11.2017

Porilaista kotiseutuidentiteettiä etsimässä

Korkeakouluopintojen aloittaminen merkitsee monille fukseille sopeutumista uuteen kotikaupunkiin. Näin on myös meillä Porin yliopistokeskuksessa, jossa perusporilaisiin törmää harvemmin kuin turkulaisiin.

Muistan opintojen alkamisen odotuksen tuntuneen loputtomalta. Odotus kuitenkin palkittiin ja Heinolan Kirkonkylän kalliot ja kukkulat jäivät taakse. Pori osoitti äkkiä erikoisuutensa ja kulttuurishokki oli taattu. Eräät mielikuvat osoittautuivat äkkiä tosiksi, tietyt stereotypiat sen sijaan kärjekkäiksi yleistyksiksi.

Porilaisilla on muualla Suomessa hurja maine. "Mikä v**** niitä porilaisia vaivaa" on sananlasku, jonka voi Porin ulkopuolella kuulla. Porissa asumisen mainitsemisella itsensä on helppo leimata raumalaisia henkeen ja vereen vihaavaksi lätkäfanaatikoksi. Äkkiä sain huomata totuuden olevan toisin: "tervetuloo Poriin" on täällä yleinen lausahdus uusille asukkaille. Toisaalta porilainen huumori on sen verran haastava laji, ettei se ihan äkkiseltään kenelle tahansa aukea.

Entistä ja nykyistä kotiseutua vertaillessa on ilo huomata, kuinka rikas jo monipuolinen suomalainen kulttuuri kaiken kaikkiaan onkaan. Kaikilla maakunnilla on omat erityispiirteensä ja kotiseudulla lienee oma vaikutuksensa yksilön identiteettiin.

Murteet ovat rikkaus. Oman kotiseudun murre on monen mielestä se ainoa ja oikea. Omaleimaisesta painotuksestaan ja sanojen lyhkäisyydestään tunnetut lounaismurteet eivät mielestäni vedäkään vertoja maan mainiolle Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla puhutulle murteelle. (Jälkimmäinen on aivan varmasti se ainoa ja oikea, eihän sitä muuten kaikissa kotimaisissa televisiosarjoissa puhuttaisi!)

Myös maantieteellinen näkökulma lienee mainitsemisen arvoinen: Satakunnan joet ja lakeudet näyttivät aikoinaan silmiinpistävän eksoottisilta. Nykyään asia on kuitenkin päinvastoin: mitä harvemmin kotikulmilla käy, sitäupeammilta Päijät-Hämeen metsät ja järvet harjun laelta katsottuina näyttävät. Vaihtelu virkistää!

Sekä Pori että Lahti ovat maakuntakeskuksia, keskisuuria kaupunkeja. Siihen yhtäläisyydet taitavatkin sitten jäädä. Porilaiset ovat ylpeitä kotikaupungistaan. Tutkimusten mukaan Porissa asuvat Suomen onnellisimmat ihmiset. Porilla on värikäs historia ja runsas kulttuuritarjonta. Suomen Chicagossa asiat ovat toisin: Lahdessa kotiseutuidentiteetti perustuu jonkinlaiseen itseironiaan. Aiheesta käytiin viime syksynä laajaa keskustelua ja kaupungin varjopuolia kuvaavasta Lahti-blogista tuli somehitti.

Kirjoitushetkellä muutostani Poriin on jo yli neljä vuotta. Ehkä siksi olenkin alkanut mieltää itseni porilaiseksi. Kannatan silti jatkossakin Pelicansia ja luen Etelä-Suomen Sanomia. Ässistä en siis hiukkaakaan piittaa mutta Patakunnassa asuu mainio kansa!

Julkaistu Porin ylioppilaslehdessä 3/2016