Oppositio ilkkuu hallituksen kaavailemia uudistuksia. Parlamentarismin hengessä tämä on toki luonnollista, ja oppositiolla on siihen täysi oikeus perustelujen puutteellisuudesta huolimatta.
Vasemmisto valittaa sekä leikkaamisesta että velkaantumisesta, mutta hetki sitten taisi Rinteen–Marinin ”kansanrintama” velkaantumisesta viis veisata. Koronapandemia ja Ukrainan konflikti eivät riitä perusteiksi, sillä niiden nojalla mikä tahansa hallitus kokoonpanostaan riippumatta olisi ottanut velkaa lisää. Silti velkaannuttiin kriiseistäkin riippumatta: jo ensimmäinen budjetti oli reilusti alijäämäinen, vaikka kriiseistä ei vielä ollut tietoakaan.
Teoriassa nykyinen hallitus voisi ottaa vähemmän velkaa, mutta se olisi vielä enemmän pois hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivistä, tulonsiirroista ja hyvinvointipalveluista. Ja mitä tulee veronkevennyksiin, verorasite on jo pitkään ollut aivan liian raskas, mikä sekin on jo ollut omiaan köyhdyttämään kansakuntaamme entisestään.
Solidaarisuusveron lakkauttaminen onkin pidemmän päälle kaikkien etu ja parhaassa tapauksessa houkuttelee työperäistä maahanmuuttoa IT-alan kaltaisille korkean tuottavuuden toimialoille paikkaamaan valtavaa työvoimapulaa, jota omasta takaa ei selvästikään saada paikattua. Työllisyysasteen kasvaessa myös verokertymän kasvulle luodaan uusia edellytyksiä.
Kannattaako maamme houkuttelevuutta heikentää riistoverotuksella saati härskillä sääntelyllä?
Työmarkkinasääntelyn uudistukset on monissa Suomen verrokkimaissa jo tehty, jos niitä ylipäänsä on tarvinnut tehdä. Väitetään, että köyhiä kyykytettäisiin porrastamalla ansiosidonnaista. Siihen auttaa, että töiden välissä töitä kannattaa hakea heti. Tilastojen valossa työttömien työnhakijoiden työllistyminen on ollut omiaan kasvamaan viime hetkellä ennen ansiosidonnaisen työttömyysturvan loppumista. Ilmaisiin lomiin ei Suomessa ole varaa.
On sinänsä ymmärrettävää, että veronkevennykset julkisia menoja samaan aikaan supistaen tuntuvat joidenkuiden mielestä epäreilulta kiusanteolta. Taloudellinen menestys vaatii kuitenkin tulojen kasvattamista sekä toisaalta kulujen supistamista samoin kuin yrityksessä tai kotitaloudessa. Työhön, yrittäjyyteen, omistamiseen ja investointeihin kannustaminen kasvattaa parhaiten vaurautta, josta rahaa saadaan esimerkiksi hyvinvointipalveluihin.
Kansantalouden kestävyyden vahvistaminen onkin kaikin puolin kestävämpi keino kuin velkaantuminen ja verotus: Korkea verotus passivoi ja lisävelka nostaa korkojen osuutta julkisista menoista, mikä on aina pois jostakin tärkeästä. Lisäksi kansantalouden vaihtotase olisi hyvä saada plussalle eli investointeja kotimaahan ja vienti vetämään.
Edellä mainituin keinoin voidaan pyrkiä turvaamaan edes jonkinlainen hyvinvointiyhteiskunta myös tulevaisuudessa. Modernissa maailmantaloudessa hyvinvointivaltio ilman kilpailukykyä, vahvaa huoltosuhdetta ja korkeaa työllisyysastetta ei toimi eikä ennenkään ole pidemmän päälle toiminut.
Talouspolitiikka kreikkalaisittain eli ylimitoitetun julkisen talouden tekohengittäminen velkarahalla on hölmöläisten hommaa. Kreikan törsäily tosin pistettiin Euroopan rahaliiton toimesta kuriin. Tällä hetkellä Kreikan kansantalous kasvaa ja valtionvelka laskee.
Järkevät uudistukset kannattaa kuitenkin tehdä oma-aloitteisesti ilman Brysselin kamreerien väliintuloa. Parhaassa tapauksessa hallituksen harjoittamasta talouspolitiikasta hyötyy pidemmän päälle jokainen.
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 15.1.2024
