Näiden
vaalipuheiden pohjalta luvattujen, sinänsä hyväntahtoisten tavoitteiden toteutuminen
olisi toki toivottavaa. Vaan onko se todella mahdollista? Velkaantumisen
kiihdyttäminen olisi teoriassa helppoa Euroopan rahaliiton rajoituksia rikkoen.
Kyseisen instituution asettamat tiukat kriteerit tosin edellyttävät tiukkaa
taloudenpitoa. Mikäli julkisen talouden tasapaino julkisia menoja priorisoiden
tai menoleikkauksia vältellen ei tule kyseeseen, jäljelle jää veroasteiden viilaaminen.
Verotusta
koskevasta julkisesta keskustelusta ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa järin
analyyttista otetta: harvemmin sitä kuuleekaan puhuttavan taloustieteessä
varsin olennaisesta ilmiöstä, joustosta.
Joustoja
on olemassa monenlaisia, joille yhteistä on hinnan, tulon, tai muun vastaavan
muuttujan muutos suhteessa kysynnän tai tarjonnan muutokseen. Näiden lukujen
osamäärän perusteella voidaan sitten päätellä, kasvattavatko vai pienentävätkö
kyseiset muutokset saavutettavaa rahamäärää, tässä tapauksessa tietenkin
valtion verokertymää.
Arvonlisäveroja
säädettäessä olisi tärkeää ennakoida kysynnän hintajouston arvo. Tällöin
verojen keventämisestä mahdollisesti seuraava kulutuksen kasvu saattaisi nostaa
verotuloja: sekä kuluttajien ostovoima että valtion verokertymä kasvaisivat.
Tuloverojen
saralla keskeinen jousto on sen sijaan kysynnän tulojousto: tuloveroja
keventämällä kysyntä saattaisi kasvaa verokertymän supistumatta, kun kulutuskysyntä
kasvaisi palkansaajien ostovoiman kohennuttua.
Mainittakoon
vielä kysynnän ristijousto: saastuttavia hyödykkeitä verottamalla kulutusta
voidaan ohjata ekologisempiin vaihtoehtoihin jälkimmäisten veroja laskemalla.
Kepin ja porkkanan kombinaatio päteekin erityisesti energiaan ja liikenteeseen.
Kysynnän ristijoustoa voidaan soveltaa myös erilaisiin vienti- ja
tuontihyödykkeisiin, joista konkreettisena esimerkkinä mainittakoon alkoholivero:
kun suomalaisten kuluttajien alkoholin kysyntä oletetaan lyhyellä aikavälillä vakioksi,
kannattaisi pyrkiä pitämään verotulot kotimassa Baltian maiden sijaan. Virossahan
vastikään alkoholiveroa korotettiin, minkä seurauksena verokertymä
merkittävästi supistui. Nämä Latviaan liuenneet potentiaaliset verovarat ovat
olleet Viron valtiontalouden tappio.
Toinen
konkreettinen esimerkki on Suomen yritysveron alennus muutamalla
prosenttiyksiköllä: vastoin vastustajien visioimia kauhukuvia on
yritysverokertymä kasvanut verokannan alennuksen ansiosta (eikä suinkaan siitä huolimatta).
Näillä
näkymin kaikki merkit viittaavat siihen, että maamme talouspoliittinen linja
painottuu julkiseen kysyntään yksityisen sektorin kustannuksella. Kukaan tuskin
kuitenkaan kiistää, että koulutukseen ja hyvinvointiin panostaminen ovat ilman
muuta tärkeitä tavoitteita, eriarvoistumisen torjumisesta puhumattakaan. Näiden
tavoitteiden toteutuminen edellyttää kuitenkin julkisten tulojen lisäyksiä. Edellä
mainituista syistä veronkorotukset eivät välttämättä ole absoluuttinen ratkaisu.
Valtion velkaantumisen kiihdyttäminenkään ei voi tulla loputtomiin kyseeseen
ilman Etelä-Euroopan maiden kanssa jaettua kammottavaa kohtaloa. Kaltaiseni
valistunut kansalainen penääkin hallituksen taloudellisilta raameilta
seikkaperäistä järkeilyä talouspolitiikan arviointineuvoston lausuntoa innolla
odottaen; kaukokatseisuus kunniaan, yhteiskunnan pitkän aikavälin kokonaisetu
ratkaiskoon!
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 30.5.2019
