Nykyiset julkiset palvelut on mitoitettu aikana, jolloin maamme oli paljon vauraampi kuin nykyään. Siksi suhtaudun myönteisesti sellaisiin rakenteellisiin uudistuksiin, joita jo viimeiset parikymmentä vuotta ollaan peräänkuulutettu.
Tähän joku saattaisi kuitata, että onhan maamme vauraampi kuin vaikkapa vuosituhannen vaihteessa viime vuosisadasta puhumattakaan, mikä pitää toki paikkansa mikäli asiaa tarkastellaan kokonaistuotannon arvolla mitattuna. Pointti onkin siinä, että asiaa voidaan tarkastella myös suhteellisesti: vallitseeko taloudellinen tasapaino vai eletäänkö jatkuvasti velaksi eli valheessa kun julkisia palveluja ei ole sopeutettu kestävälle tasolle. Jälkimmäinen siirtää ongelmia nuorten harteille tulevaisuuteen kun syömävelan maksun aika koittaa.
Pidemmän päälle myös hyvinä aikoina pitäisi kestävyyttä ylläpitää etupainotteisesti, mikä ei ole täysin ennenkuulumatonta: vuosituhannen vaihteessa valtiovarainministeri Sauli Niinistö huolehti julkisen talouden tasapainosta pääministeri Paavo Lipposen keskittyessä kehittämään kansainväisiä suhteita sekä sisämarkkinoita Euroopassa. Näin myös kasvun ajurit otettiin huomioon.
Tänä päivänä asioiden ollessa toisin olisi tervehenkistä keskittyä perusasioihin. Vain selkeimmät ydintehtävänsä vahvasti toteuttava kunta voikin turvata tulevaisuutensa edes pitkällä aikavälillä. Tämä kuitenkin edellyttää pidättäytymistä pikavoittojen tavoittelusta, koska oikotietä onneen ei ole. Sen tiesivät jo muinaiset roomalaiset, jotka eivät rakentaneet kotikaupunkiaan päivässä.
Käytännössä kaiken maailman hallintohimmelien rönsyjä on karsittava. Samalla on keskityttävä työpaikkoja kestävästi synnyttävän yritysmyönteisyyden kaltaisiin kasvun ajureihin sekä kuntien tärkeimpiin tehtäviin. Koulutus voidaan laskea molempiin jälkimmäisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti