Let's innovoimaan: strategisten tieteenalojen välistä synergiaa edistettävä!

Nykyään puhutaan paljon Suomen uuden nousun potentiaalisista lähteistä. Kaupallistetut innovaatiot, kuten Nokian matkapuhelimet aikoinaan, olisivatkin niitä mitä parhaimmillaan!

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun KTK-opiskelijat muuttivat hiljattain teekkarien seuraksi Otaniemeen. Tämän ansiosta he voivat helposti verkostoitua toistensa kanssa, parhaimmillaan myös keksiä maailmanluokan bisnesmahdollisuuksia!

Perinteisesti ongelma on ollut siinä, etteivät insinöörit hallitse markkinointia siinä missä stereotyyppinen ekonomi tuskin erottaa resistanssia vääntömomentista. Kyseinen ongelma jäänee kuitenkin historiaan mikäli ristiinopiskelun mahdollisuuksia sekä poikkitieteellisten kurssien määrää ja laatua kohennetaan. Kauppatieteiden sekä teknillisten tieteiden lisäksi Aallossa voi opiskella myös taideteollista alaa, jonka ammattilaiset osaavat täydentää tuote- ja palveluratkaisuja ergonomisilla ja esteettisillä vetovoimatekijöillä. Kyse onkin silkasta synergiasta, jolloin 1+1+1>3.

Mutta hei, noita kaikkia aloja voi opiskella myös meillä Porin yliopistokeskuksessa! Lisäksi täällä voi opiskella humanistisia tieteitä sekä yhteiskuntatieteitä. Maailmankatsomuksen laajentamisesta on tuskin koskaan haittaa, oma tieteenala kun ei välttämättä ihan kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin näkökulmia tarjoa..

Humanististen tieteiden julkisrahoitteista koulutusta ja tutkimusta priorisoitava

Me suomalaiset elämme kovia aikoja, ainakin taloudellisessa mielessä. Hallitus onkin onneksi ryhtynyt sopeutustoimiin, varsinkin opetus- ja kuttuuriministeriön hallinnonalan saralla.

Kehityskulku vaikuttaa positiiviselta kun pienemmillä summilla tavoitellaan suurempaa hyötyä. Tuhlailu on kuitenkin supistettava minimiin, sitä kun on yhä havaittavissa, ainakin humanististen tieteiden saralla.

Humanististen tieteiden koulutuksen ja tutkimuksen julkinen rahoittaminen tarvitsisi tarkkaa priorisointia: olisi erittäin tärkeää miettiä, minkä tieteenhaarojen koulutusta ja tutkimusta on järkevää rahoittaa veronmaksajien piikkiin, puhumattakaan siitä mitä ei pitäisi, ainakaan nykyisessä mittakaavassa.

Maailman globalisoituessa kielet ovat erittäin tärkeitä: tulkkeja sekä kieltenopettajia tarvitaan aina. Myös Suomen historian ja kulttuurin tutkimus on tärkeää: kukapa tutkisi suomalaisuuden syvintä olemusta, ellemme me suomalaiset sitä itse tekisi. Toisaalta Suomessa opetetaan sellaisia humanistisia tieteenhaaroja, joiden asiantuntijoille ei työmarkkinoilla löydy kysyntää. Onko kenenkään kouluttaminen kortistoon yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevää?

Kaiken lisäksi monia humanistisia tieteitä tutkitaan maailmalla aivan tarpeeksi: egyptologiaa Kairon yliopistossa ja australialaisten aboriginaalien antropologiaa Sydneyn yliopistossa, siinä missä angloamerikkalaista folkloristiikkaa Yalessa ja Cambridgessa!

PS. Aivan lopuksi haluan korostaa, ettei minulla henkilökohtaisesti ole mitään humanisteja vastaan, ovathan kaikki tuntemani humanistit mukavia ja sivistyneitä ihmisiä.

Opiskelijat, palkansaajajärjestöt ja leipomattoman kakun himo

Suomalainen opiskelija lienee onneton yksilö kun veronmaksajien leipomasta kakusta saatava pala uhkaa pienentyä. Siksi kyseiseen viiteryhmään kuuluvat mielenosoittajat ovatkin olleet tuttu näky Helsingin katukuvassa, esimerkiksi keväisten hallitusneuvottelujen aikana: viskotuista munista tahriintuneet arvokiinteistöjen seinät saivat toimia sijaiskärsijöinä eräiden opiskelijoiden mielipahan johdosta. Kaiken lisäksi kyseisen viiteryhmän toimesta on sabotoitu akateemisia avajaisseremonioita sellaisella käytöksellä, jota yliopistossa, sivistyksen ytimessä, en olisi osannut kuvitella tapahtuvan.
En hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää, miksi nämä "älyköt" jaksavat kitistä saavutettujen etujen kosmeettisista supistuksista kun taloudelliset reaaliteetit otetaan huomioon. Valtiontalouden kakusta kun ei jaettavaa riitä: rahaa ei ole. Piste.


Kirjoitushetkellä olen toki itsekin opiskelija, ylioppilaskunnan jäseneksi kenties varsin nihilistinen sellainen: minun puolestani opintorahasta olisi voitu leikata kymppi jos toinenkin, varsinkin mikäli se olisi kompensoitu opintolainatakauksen korotuksella. Opiskelijana olen pikemminkin huolestunut siitä, onko Suomi nykyistä paremmassa kunnossa kun valmistumisesta tulee ajankohtaista.


Tuskin on, ainakaan mikäli se ammattiyhdistysliikkeestä on kiinni. On suorastaan brutaalia, miten yhdestä korttelista käsin voidaan koko yhteiskunta ajaa absoluuttiseen sekasortoon: mikäli yleislakko iskee, palveluiden ja tuotteiden; tuotanto- ja kulutushyödykkeiden saatavuus jää lakon ajaksi historiaan. Niin käy myös kansalaisten ansiotuloille. Monille yrityksille tämä ei ole ongelma, sillä ne voivat vilahtaa Viroon, halutessaan pidemmällekin. Kyseinen kauhukenaario herättääkin pohdintoja palkansaajajärjestöjen johtajien ja tavallisten rivijäsenten intressien yhteneväisyydestä..


PS. Kuvitellaan lopuksi, että Hakaniemessä PAMahtaa SYL:n empaattisen patetian säestyksellä. Mikäli näin pääsee käymään, lupaan hyvällä omallatunnolla ryhtyä rikkuriksi!