Korkeakouluopintojen aloittaminen merkitsee monille fukseille sopeutumista uuteen kotikaupunkiin. Näin on myös meillä Porin yliopistokeskuksessa, jossa perusporilaisiin törmää harvemmin kuin turkulaisiin.
Muistan opintojen alkamisen odotuksen tuntuneen loputtomalta. Odotus kuitenkin palkittiin ja Heinolan Kirkonkylän kalliot ja kukkulat jäivät taakse. Pori osoitti äkkiä erikoisuutensa ja kulttuurishokki oli taattu. Eräät mielikuvat osoittautuivat äkkiä tosiksi, tietyt stereotypiat sen sijaan kärjekkäiksi yleistyksiksi.
Porilaisilla on muualla Suomessa hurja maine. "Mikä v**** niitä porilaisia vaivaa" on sananlasku, jonka voi Porin ulkopuolella kuulla. Porissa asumisen mainitsemisella itsensä on helppo leimata raumalaisia henkeen ja vereen vihaavaksi lätkäfanaatikoksi. Äkkiä sain huomata totuuden olevan toisin: "tervetuloo Poriin" on täällä yleinen lausahdus uusille asukkaille. Toisaalta porilainen huumori on sen verran haastava laji, ettei se ihan äkkiseltään kenelle tahansa aukea.
Entistä ja nykyistä kotiseutua vertaillessa on ilo huomata, kuinka rikas jo monipuolinen suomalainen kulttuuri kaiken kaikkiaan onkaan. Kaikilla maakunnilla on omat erityispiirteensä ja kotiseudulla lienee oma vaikutuksensa yksilön identiteettiin.
Murteet ovat rikkaus. Oman kotiseudun murre on monen mielestä se ainoa ja oikea. Omaleimaisesta painotuksestaan ja sanojen lyhkäisyydestään tunnetut lounaismurteet eivät mielestäni vedäkään vertoja maan mainiolle Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla puhutulle murteelle. (Jälkimmäinen on aivan varmasti se ainoa ja oikea, eihän sitä muuten kaikissa kotimaisissa televisiosarjoissa puhuttaisi!)
Myös maantieteellinen näkökulma lienee mainitsemisen arvoinen: Satakunnan joet ja lakeudet näyttivät aikoinaan silmiinpistävän eksoottisilta. Nykyään asia on kuitenkin päinvastoin: mitä harvemmin kotikulmilla käy, sitäupeammilta Päijät-Hämeen metsät ja järvet harjun laelta katsottuina näyttävät. Vaihtelu virkistää!
Sekä Pori että Lahti ovat maakuntakeskuksia, keskisuuria kaupunkeja. Siihen yhtäläisyydet taitavatkin sitten jäädä. Porilaiset ovat ylpeitä kotikaupungistaan. Tutkimusten mukaan Porissa asuvat Suomen onnellisimmat ihmiset. Porilla on värikäs historia ja runsas kulttuuritarjonta. Suomen Chicagossa asiat ovat toisin: Lahdessa kotiseutuidentiteetti perustuu jonkinlaiseen itseironiaan. Aiheesta käytiin viime syksynä laajaa keskustelua ja kaupungin varjopuolia kuvaavasta Lahti-blogista tuli somehitti.
Kirjoitushetkellä muutostani Poriin on jo yli neljä vuotta. Ehkä siksi olenkin alkanut mieltää itseni porilaiseksi. Kannatan silti jatkossakin Pelicansia ja luen Etelä-Suomen Sanomia. Ässistä en siis hiukkaakaan piittaa mutta Patakunnassa asuu mainio kansa!
Julkaistu Porin ylioppilaslehdessä 3/2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti